At Winters End

Official Site

MIASMA MAGAZINE #35 3/2010

Alun perin jo vuonna 1996 perustettu At Winters End on tehnyt paluun demojen maailmaan lähes kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Bändin vanhan Amorphiksen ja Paradise Lostin suuntaan kumartava melodinen death metal soikin varsin mukavasti ja demon soundipolitiikka  on mitä mainiointa. Levyn aloittava Wounded onkin aika hyvin jo heti ensikerrasta kuuppaan uppoava ralli ja tuo jo mainittujen bändien lisäksi mieleen Kalmahin nykyisen annin. Ehkä suurin syy tämän mielikuvan syntyyn on ärisijä Harri Vähänissin vokaalit, joiden kuivakka örinäsoundi muistuttaa Oulun suoherroista. Kakkosraita From Your Hands Eternalilla pysytään edelleen alun osoittamalla tasolla ja hyvin rullaavat melodiat saavatkin kuuntelijan hyräilemään mukana jo ensihetkistä lähtien. Taste of October on taas hieman kivakampi ralli kuin kaksi edellistä, ja siihen on jotenkin saatu uitettua mukaan myös mukavaa groovea sekä tietenkin näitä kaihoisia ja upeita melodioita. Kun vielä päätösraita Cherishkin pitää bändin ulosannin yhtä vahvalla tasolla, on käsissä varsin mallikas ja valmis paketti kohti täyspitkää levyä ja keikkatantereita.

ISMO TIKKANEN

 

SOUNDI MAGAZINE 10/2010

Talven loppumetreillä mieli on maassa ja helsinkiläisbändi kuvaa sävelillään mainiosti kaamoksen aiheuttamaa alakuloa ja synkkämielisyyttä. Mutta ei helsinkiläisbändi täysin murheen laaksoissa taivaltele, sillä melodiat paljastavat pieniä pilkahduksia toivon kipinästä. At Winters End on vanha yhtye, joka toimi aktiivisesti 90-luvun loppuvuosina aina vuoteen 2001 saakka. Silloin alkanut tauko venähti yllättäen liki kymmeneksi vuodeksi. AWE:n tuoreelta demolta voi aistia tiettyä vanhakantaisuutta, mikä ei ole välttämättä pahasta, kun linkki menneeseen on eittämättä suora. Hesalaiset tuntuvat oppineen biisienteon salat, mutta sovittamisessa olisi vielä kehitettävää. Kappaleet etenevät pitkälti toistensa kaltaisena tasapaksuna nauhana, kun polveilevammilla sovituksilla ja myös dynaamisemmalla laululla biisien luonnetta olisi mahdollisuus kasvattaa ja syventää. Esimerkiksi hieno sävellys Taste Of October menettää tällaisenaan paljon mahdollisuuksistaan.

MARKO SÄYNEKOSKI

 

INFERNO MAGAZINE #79 7/2010

Nythän tulee todellista demopalstan vanhaa liittoa. Vuonna 1996 perustettu At Winter´s End on tosin levännytkin pitkän tovin, mutta palaa nyt, mahdollisesti kovempana kuin koskaan. Synkähkö, aavistuksen death metalinen jynkytys rullaa hienosti yksinkertaisuudessaan, vaikkei uusia ovia juuri auotakaan. Touhu on hyvinkin selkeästi esim. Talesin aikaiseen Amorphisiin rinnastettavissa, vaikkei vastaavia herkkumelodioita seasta ihan löydykään. Kyllähän vanhat jäärät aina hommansa hoitavat, mutta tämän päivän skeneihin saisi olla ehkä vähän uudempaakin tuulahdusta mukana. Tai sitten pitää olla ihan perkeleen kova.

AADOLF VIRTANEN

 

IMPERIUMI 19.11.2010

Pääkaupunkiseudulla vaikuttava At Winters End on perustettu jo vuonna 1996. Iskuryhmä on kuitenkin viettänyt hiljaiseloa useamman viime vuoden ajan. Neljän biisin mittaisella Wounded-minilevyllään bändi tekee vakuuttavan paluun elävien kirjoihin, sillä julkaisulla ei ole mikään asia perustavanlaatuisesti persiillään. Kupletin juoni on melodinen death metal, johon on vaikutteita haalittu aina 90-luvun alun Paradise Lostista nykypäivän moderniimpaan metalliosaamiseen saakka. Melodioita ei nosteta erityisasemaan, sillä raskaiden riffien ehdoilla edetään ja tunnelmallisemmat osuudet pidetään ainostaan lisämausteina. Vokalisti Harri Vähänissin tukeva örinätekniikka tuo materiaaliin primitiivisyyttä, mutta hetkittäin biisit jäävät kaipaamaan hieman melodiapitoisempaa ulosantia. Sävellykset vakuuttavat tasapainoisuudellaan, sillä rakenteet eivät rönsyile uomistaan, eikä turhaan kikkailuun muutenkaan sorruta. 1990-luvun alun vahvoista vaikutteista huolimatta äänitteen kuunteleminen ei ole pelkkää nostalgiatrippailua, sillä omiakin ideoita on pienessä määrin kokonaisuuteen eksynyt. Toivottavasti kokoonpanon seuraavaa julkaisua ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta.

OLLI RINNEKANGAS